Kultarannan katveessa

Koko maailmaa koetteleva julma tauti jatkaa leviämistään.  Sairastuneita on joka päivä lisää ja kuolleisuus lisääntyy. Jokaisen meidän pitää omalla kohdallamme miettiä miten toimin ja toiminhan varmasti niin kuin asiantuntijat meitä vaativat toimimaan. Pysy kotona, se on tärkeä viesti jokaiselle. Huolestuneena olen seurannut Naantalissa käyttäytymistä. Ilkutaan ja nauretaan taudille. Käsittämätöntä, että tässä pienessä kaupungissa näyttää olevan monella usko, että tauti ei ulotu tänne. Nuoriso kokoontuu suurissa ryhmissä ihan niin kuin aina ennenkin, aikuistenkin näen toimivan saman suuntaisesti. Minua huolestuttaa! Jokaisesta julkaisusta voi lukea miten helposti tauti leviää, ei tarvita edes kosketusta.  Nämä kokoontujat tulevat kukin tahoiltaan omista perhepiireistään ja muut perheen jäsenet omilta tahoiltaan - töistä, tuttavien luonta, tartuntaketjut ovat laajat.  Siksi toivon koko sydämestäni, että herättäisiin ajattelemaan asian vakavuutta ja pysyttäisi...

Kevät tekee tuloaan vaikka synkät pilvet onkin heitetty koko maailman ylle. Naantalin kadut ovat selvästi hiljaisemmat kuin aiemmin. Tori ammottaa tyhjyyttään. Vastaan tulevat ihmiset ovat kenties entistäkin ystävällisempiä. Tuntuu kuin olisimme lähentyneet. Jokainen miettii mielessään tuota julmaa virusta, katalaa ja pelottavaa tarttuvaa tautia. Mikäpä voi enemmän ilahduttaa, kun se että saa vastaan tulevalta hymyn ja tervehdyksen. Tänään paistaa aurinko ja joka päivä enemmän se paistaa, kesä tulee. Luonto herää, leskenlehdet, sinivuokot ja krookukset kukkivat. Lokit kirkuvat rannassa ja joutsenet uivat lahden poukamassa, ne ei tiedä mitään synkistä uutisista. Tästä selvitään!  Nyt kun kaikenlainen kokoontuminen on kiellettyä, on keksittävä muuta tekemistä. On onni, että tämä katala korona tuli keväällä eikä synkkänä syksynä - jos tässä kohdassa sanaa onni edes voi käyttää. Nyt on sentään valoisat illat ja luonnon kauneus ympärillämme. Ammennetaan näistä positiivista energiaa ...

Minulla on niin iloinen ja onnellinen olo. Ihana tunne, kun huomaa, että minulla on vaikka kuinka paljon vielä annettavaa ja että vastaanotto kanava on auennut! Viime blogissani kerroin ideastani ja tunne on sanoinkuvaamattoman iloinen, että ajatukseni toteutuu. Minä pääsen töihin! Viime huhtikuussa vuosi sitten muutin Naantaliin ja jäin samalla eläkkeelle. Paljon uutta oli edessä ja paljon olen vuoden aikana tehnytkin. Juuri niitä asioita, joita ei töissä ollessa ehtinyt tai siten ei jaksanut tehdä. Pikkuhiljaa ajan kuluessa sisälläni alkoi tuntua palo tehdä jotain tärkeää ja hyödyllistä, mutta toisaalla takaraivossa jyskytti tunne, että kuka nyt eläkeläistä työhön huolii. Yllättäen kiinnitin huomioni mainokseen eräässä lehdessä. Joukko iloisia naisia hymyilee kuvassa ja minulle tuli tunne, että tuohon joukkoon haluan mennä. Tuli voimakas tunne siitä, että tuossa porukassa voisin olla avuksi! Siinä samassa hetkessä kirjoitin viestin, jossa kerroin itsestäni ja siitä mitä olen ty...

Ihanaa naistenpäivää kaikille maailman naisille! Naantalissa päivä on ollut keväinen. Aamulla mustarastaat lauloivat kirkkaasti puiden latvoissa. Aurinko lämmittää jo!  Ranta on herännyt eloon, kävelijöitä oli paljon ja Trapin piha sekä tunnelmallinen kota houkuttelivat ohikulkijoita kaakaolle. Sorsat rannassa olivat paljon pirteämpiä kuin normaalisti :) Ne pärski ja pesivät itseään ja kisailivat toistensa kanssa. Kevät on ihanaa aikaa! Merisalin ovet ovat vielä kiinni. Vili koirani on tottunut kesällä saamaan sieltä vettä ja joka kerta siitä ohi kävellessämme se yrittää pyrkiä sisälle tai ainakin portailla on hetki istuttava. Samat rituaalit meillä on Trapin kohdalla, sisälle olisi päästävä. Lisääntyvästä valon määrästä ja auringon lämmittävästä vaikutuksesta myös minä itse saan uudenlaisen virtapiikin. Koko ajan minulla on paljon tekemistä, mutta nyt olen saanut uuden idean! Saapa nähdä toteutuuko ajatukseni ja minkälaisena?? Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jos jota...

Tänään Naantalissa on vietetty Tuhkamarkkinoita. Talven selän taittavat Tuhkamarkkinat periytyvät keskiajalta, aina 1400-luvulta asti. Aikojen alussa markkinat ovat olleet läheisen kirkkolahden jäällä, mutta sehän ei tällä hetkellä olisi mitenkään mahdollista. Tosin facebookista luin, että tänään on pilkkijöitä nähty jäällä, aika pelottavaa! Miten voi joku olla jäällä, se jää ei voi olla kovin paksua! Tänään Naantalin aurinko ei paistanut markkinaväelle. Taivaalta tuli räntää ja vettä, mutta kuulin erään torikauppiaan sanovan, että tällä säällä mennään ja se ei tahtia haittaa. Positiivinen asenne! Mannerheiminkadulla oli paljon myyntikojuja ja myyjinä kaikenikäisiä yrittäjiä, lapsista alkaen. Myös torilla kävi kuhina. Myynnissä oli pärekoreista lähtien vaikka mitä. Oli monenlaista kalaa, leipää ja muita leivonnaisia. Oli myös sukkia ja lapasia ja puusta veistettyjä koriste-esineitä. Mukavaa, että tällaisia perinteitä on ja saadaan kaupunkiin mukavaa tapahtumaa talvellakin. Tavall...