Kultarannan katveessa sataa, paistaa, tuulee ja myrskyää

Helmikuinen Naantali on tarjonnut kaikkia sääilmiöitä lukuunottamatta lunta ja perinteistä talvea. Melkein joka päivä on satanut, mutta aina välillä aurinko näyttäytyy jostain pilven raosta. Joskus tuuli on jopa vienyt pilvet kauas pois ja auringonlasku on ollut mitä kaunein.
Päivä on pidentynyt ja illat ovat valoisampia, se jos mikä piristää!

Muumit heräsivät talviunestaan tällä viikolla. Kysyin eräältä taaperolta, että oliko ne kaikki Muumit siellä kotona Muumilaaksossa ja olihan ne olleet. Mukavaa, että Muumimaailma avaa ovensa myös talvella.

Omat päivittäiset kävelylenkit kulkeutuvat aina rantapoluille. On sää mikä tahansa niin meri on aina kaunis! Vaikka kuinka tuulee ja myrskyää niin en millään saa silmiäni irti tyrskyistä. Tyynellä säällä sielu lepää meren sinessä.  Merellä on uskomaton vaikutus!

Nunnalahden uimaranta kirkon takana poukamassa on vetänyt minua puoleensa koko talven. Olen seurannut talviuimareita - miten rohkeasti ja määrätietoisesti he laskeutuvat alas portaita ja uivat kunnon lenkin. Eilen satuin samaan aikaan rannalle erään uimarin kanssa ja kysyin miltä tuntuu uiminen, kun rannassa ei ole saunaa eikä pääse lämmittelemään saunaan. Hän sanoi, että uiminen on niin piristävä ja mukava kokemus, että ei hän saunaa kaipaa ollenkaan. Hän esitteli minulle siistin pukukopin ja pesutilat.
Siitä paikasta lähdin melkeinpä juoksujalkaa kohti kaupungintaloa hakemaan avainta. Halusin niin kovasti uimaan! Siinä koirakin jo ihmetteli, että mikä tuolle emännälle tuli :)
Sain avaimen, hain uimapuvun ja palasin rantaan. Olin aivan yksin ja koko ihana meri siinä edessäni, rohkein askelin portaisiin ja muutama uintiveto ja pois. Tunne oli ihana!

Olen niin onnellinen, että minulla on nyt avain avantoon!