Pääsiäinen tulee Naantaliiin

Eilen illalla kävelin Vanhan kaupungin läpi kohti rantaa. Narsissit ovat ilmestyneet rappusille ja ikkunalaudoille. Aurinko laski punaisena ja joutsenet uiskentelivat rannassa. Kadulla tuli vastaan muutama kävelijä ja koiran taluttaja. Olen huomannut ihmisten käyttäytymisessä muutoksen. Ennen jäätiin juttelemaan ja tervehdittiin. Nyt tämän kammottavan taudin otteessa tuntuu kuin ihmiset eivät uskaltaisi enää katsoa edes silmiin. Kuljetaan niin kuin käsketty on, turvallisen välimatkan päässä toisesta ja mielummin kadun toisella puolella. 

Mikä muutos myös on tapahtunut, on se että kokoontumiset ovat kaupungilla loppuneet. Kiitos siitä kaupungin johdolle!

Tänään aurinko paistoi lämpimästi, oli kevään lämpimin päivä. Muutamat ravintolat ovat auki niin, että sieltä on mahdollista tilata take away ruokaa. Ruokalistat näyttivät hyviltä, joten aion jonain päivinä tilauksen tehdä ja kannattaa paikallisia yrityksiä. Muutenkin olen vahvasti päättänyt, että kun tämä kirous maailmassa on ohi, tulen suosimaan suomalaista ja paikallista kaikissa mahdollisissa hankinnoissani.  

Rantaa pitkin kävellessäni istahdin uimarannan penkille. Sen rannan missä juuri olin aloittanut "avantouinnin". En ole voinut käydä uimassa, kun pukukoppi on nyt suljettu. Siinä istuessani laiturille tuli rouva, jonka uintiharrastusta lukossa oleva pukukoppi ei häirinnyt. Hän riisutui ja pulahti veteen ja ui kunnon lenkin. Vuosikymmenien harrastus, hän sanoi. Mikään ei pidättele häntä pois merestä :)

Kohti pääsiäistä mennään ja kaikki nämä maisemat ja kohtaamiset antavat voimia!